Page 132 - Artikkelit

ajatuksia, jotka herrojen tarjousideoihin kuuluvat ovat käsityyppitarjoaminen, arvausperiaate sekä
systeemin aggressiivisuuden kasvattaminen.

Systeemin aggressiivisuuden tavoitteleminen johtuu oivalluksesta, ettei ainoastaan oman
tikinottokyvyn selvittäminen ole tärkeää; yhtä hyödyllistä on vastustajan tarjoamisen häiritseminen
silloin, kun vastustajalla on kohtuullisesti tuota kykyä. Toisin sanoen meidän kannattaa usein pelata omia
pelejämme vähällä voimalla vaikkapa useaankin pietiin, koska jos vastustajat tyytyvät puolustamaan, he
menettävät hyvityksen omasta sitoumuksestaan. Käsityyppitarjoaminen on tarjoamista, jossa tarjouksilla
pyritään kuvaamaan kättä yleisemmin kuin kertomalla käden pisin väri. Jokin avaus voi esimerkiksi
kertoa, että kädessä on (jossain) lyhyt väri tai että kädessä ei ole kahden kortin maata lyhyempää väriä
missään. Arvausperiaate taas tarkoittaa, että suhteellisen vaarattomasti voidaan tehdä tarjouksia, jotka
sisältävät kaksi (tai useampia) toisensa poissulkevaa vaihtoehtoa. Arvausperiaate on Suomessa
suhteellisen hyvin tunnettu. Se on kulmakivenä muun muassa multissa, partnerilla on joko heikko
kakkonen joko hertassa tai padassa tai jokin vahva käsi.

Puolalaisilla tarjousteoreetikoilla oli mielenkiintoisia ajatuksia myös tämän artikkelisarjan aiheesta,
käden rajaamisesta. Ruminski ja Slawinski esittivät, että yhtä lukuunottamatta kaikkien tarjoustilanteessa
mahdollisten tarjousten tulee olla tarkoin rajattuja sekä voiman että jakauman suhteen. Tämä tekee
partnerille helpoksi päättää oikea loppusitoumus tai selvittää tarpeelliset yhteensopivuuden ja voiman
yksityiskohdat. Partneri voi sitä paitsi useissa tapauksessa hyvin nopeasti nähdä oikean
loppusitoumuksen, jolloin vastustajille ei tarvitse pitkillä tarjoussarjoilla antaa paljoakaan ylimääräistä
informaatiota. Tyypillinen esimerkki, jossa ero näkyy, on seuraava: Vertaa, kuinka usein olet tarjonnut 3
sangia partnerin avattua 1 sangi. ja ollut samalla lähes varma, että kyseessä on oikea loppusitoumus; tai
kuinka usein olet hypännyt 3 sangiin partnerin avattua 1 väriä ja ollut yhtä varma sitoumuksen
hyvyydestä.

Käden rajaaminen edellyttää, että kaikkein vahvimpia käsiä ei yritetä yksityiskohtaisesti kuvailla. Kun
tarjoukset yhtä lukuunottamatta. rajaavat käden, on tämä yksi poikkeus vahva tarjous, rele. Tällainen rele
on ikään kuin kysymys partnerille - minulla on liikaa voimaa kuvatakseni kätevästi kättäni, voisitko sinä
puolestasi kertoa mitä sinulla on. Reletarjoaminen muodostaa siis kokonaisuudessaan luonnollisesta
poikkeavan tarjousajattelun. Kun luonnollisessa tarjoamisessa kaksi enemmän tai vähemmän tasa-arvoista
partnerusta käy keskustelua, niin reletarjoamisessa toinen on selvästi herra ja toinen orja. Releilijä kysyy
aina vain tarkempaa informaatiota toisen kädestä ja päättää lopulta yksinään oikean loppusitoumuksen.

Reletarjoaminen on matemaattisesti täsmällisin tapa tarjota. Tämä johtuu siitä, että etukäteen
määrittelyissä kysymys-vastaus -sarjoissa voidaan antaa merkitys useammille tietoa välittäville
tarjoussarjoille kuin keskustelutyyppisessä luonnollisessa tarjoamisessa Edelleen relesarjat voidaan
suunnitella niin, että yleisissä tapauksissa pysytään suhteellisen alhaisella tasolla ja säästetään tarjoustilaa.
Tämä ei tietysti merkitse sitä- että reletarjoaminen olisi paras tapa tarjota. Sitä se ei useimmiten ole.
Reletarjoamisen käyttö on mahdollista varsin harvoissa tarjoussarjoissa. Esimerkiksi parin yhteisen
voiman on oltava riittävän suuri releilemiseen ja vastustaja ei saa mukana tarjoamalla viedä liikaa
tarjoustilaa. Näin reletarjoaminen vaatii aina parilta lisäksi myös luonnollisempia tarjousmenetelmiä.
Tämä merkitsee lisää systeemiopiskelua ja unohdusmahdollisuuksien kasvua. Toisaalta relesarjat ovat
riippumattomia releilijän korteista. Näin vastaajan on useissa tarjoustilanteissa mahdotonta tietää, mikä
releilijän kannalta on oleellinen tieto. Jos partneri on luonnollisessa sarjassa tarjonnut kolme kertaa pataa,
tiedän, että on kullanarvoista, että singeltonpatani on rouva. Relesarjassa partneri saa patarouvani selville
yhdessä muiden rouvien sijainnin kanssa keskimäärin ehkäpä jossain viiden tai kuuden tasolla.
Käytännössä hänellä ei useimmiten ole varaa ottaa riskiä ja viedä kyselemistä yhden yksittäisen kortin
toivossa näin korkealle. Voiman ja jakauman selvittäminen releillä onnistuukin useissa systeemeissä
suhteellisen hyvin, mutta korttien sijainnin selvittäminen vaatii hyvin monimutkaisia konventioita. Nämä
tulevat harvoin käyttöön ja ovat siten vaikeita muistaa.

Käytännössä useimmat systeemit eivät luonnollisesti ole puhtaita relesysteemejä tai luonnollisia
systeemejä, joissa uusi väri aina ja kaikissa tilanteissa on vaatimus. Tyypillisiä esimerkkejä useimpiin

Käden rajaaminen ja luonnollinen tarjoaminen – Eero Salmenkivi – BL 1992-1994 2