Page 212 - Artikkelit

Tietokonejaoista: ja – jakaumista

Eero Salmenkivi BL 2/92

Muistan ainakin takavuosina paljon keskustellun siitä, kuinka tietokoneella jaetut jaot ovat jollain
tavoin erilaisia kuin käsintehdyt. Jotkut pelaajat tuntuivat tosissaan ajattelevan, että sadistinen ohjelmoija
oli tahallaan laatinut tukuittain singeltonkuninkaita ässien taakse jne. No, moiset ajatukset jääkööt omaan
arvoonsa - mutta alkuperäinen kysymys, onko tietokone- ja käsijaoissa tilastollista eroa, lienee silti
tutkimisen arvoinen.

Tuntematta tarkemmin tietokonetekniikan viimeaikaisia saavutuksia oletan edelleenkin, etteivät
tietokoneet pelkästään laskemalla kykene tuottamaan todella satunnaisia lukusarjoja (jotkut eksoottiset
Piin desimaalit tms. poislukien). Mikäli näin on, voi olettaa, etteivät erilaisten jakautumien
esiintymistiheydet myöskään noudata teoreettisia arvoja.

Tietenkin voidaan myös esittää, etteivät käsin jaetut jaotkaan sen paremmin ole satunnaisia, jollei
kortteja sekoiteta äärettömän monta kertaa, mutta eri henkilöiden sekoitustyylit kuitenkin vaihtelevat sen
verran, että tilanne paranee.

Joitakin vuosia erilaisia kaupallisia bridgeohjelmia PC:llä pelattuani oli minusta vähitellen alkanut
tuntua siltä, että tietokoneella on taipumus suosia jakaumatyyppisiä käsiä.

Niinpä tein (MS-Basicilla, mikäli se on tässä oleellista) yksinkertaisen (=alkeellisen) ohjelman ja
annoin sen vatvoa jonkun 40000 jakoa. Tulos oli, että viisi yleisintä jakaumaa (4432, 5332, 5431, 5422 ja
4333) esiintyivät yhteensä vain hieman alle kuudessakymmenessä prosentissa jaoista, kun niitä teorian
mukaan olisi pitänyt olla yli seitsemänkymmentä prosenttia. Vastaavasti 15:tä yleisintä jakautumaa
eksoottisempia jakoja esiintyi peräti 7,5 %, vaikka niitä ei olisi pitänyt olla kolmeakaan prosenttia.

Saattaa tietenkin olla (ja toivottavasti onkin), että alan ammattilaiset osaavat tehdä parempia jako-
ohjelmia. Olisikin kiva kuulla, minkälaisia jakaumatodennäköisyyksiä käytössä olevat ohjelmat tuottavat.
Jos ero teoreettiseen on yllä olevan kaltainen, on sillä mielestäni merkitystä varsinkin frekkijakojen
osalta; ainakin minun bridgetaidoillani niiden tarjoaminen menee yleensä enemmän arvailuksi kuin tietei-
lyksi. Siksi ei ole yhdentekevää, esiintyykö niitä 7,5 vai 3 prosenttia.

Jos osoittautuu, että tämmöinen vääristymä on olemassa, ei luulisi olevan vaikeaa lisätä ohjelmiin
suodattimia, jotka esim. hylkäävät tietyn osan niistä hurjimmista jaoista.

Voiskos alan ihmiset vähän valaista meitä...

Nimim. ´Joukko huolestuneita perheenäitejä´

Perheenäitejä huolestuttavan ongelmakokonaisuuden taustalla on kysymys, mitä satunnaisuus on. Jos
satunnaisuus on puhdasta sattumaa, miten sen voi ylipäätään matemaattisesti käsittää? Tässä riittää
hämmästelemistä. Satunnaisuuden filosofinen pohja on kaikkea muuta kuin selvä. Johtuuko ilmiöiden
satunnaisuus inhimillisen ymmärryksen rajallisuudesta, lähtötietojen puutteellisuudesta tms. vai onko
maailmassa todella jotain omalta sisäiseltä luonteeltaan satunnaista, ja jos on, mitä se tarkoittaa tai voiko
siitä mielekkäästi puhua. Vastaus kysymykseen, missä määrin käsin tehdyt jaot ovat tietokoneen tekemiä
aidommin satunnaisia edellyttää vastauksia tämäntyyppisiin kysymyksiin.

Tällaisiin kysymyksiin tuskin tullaan Bridgelehden palstoilla vastaamaan, eikä tämä onneksi ole
bridgen kannalta vålttämätöntäkään. Filosofiset ongelmat voidaan jättää niille, jotka moisilla haluavat
itseään kiusata. Bridgessä riittää hyvin matemaattinen taso: sen enempää satunnaisuuden todellista
luonnetta pohtimatta voidaan todeta satunnaisten ilmiöiden esiintymisen noudattavan tiettyjä matemaatti-
sia lainalaisuuksia. Näin siirrytään tasolle, jota voidaan kutsua kvasi- tai pseudosatunnaiseksi. Tällä
tasolla pätevät perheenäidin mainitsemat ja useimpien bridgenpelaajien enemmän tai vähemmän tuntemat

Tietokonejaoist – Eero Salmenkivi – BL 2/92 1