Page 205 - Artikkelit

Signaaliproblematiikkaa

Erkki Pasanen
BL 2/91

Signaalien maailma, tuo bridgen tärkeä osa-alue, on jäänyt vaille riittävää huomiota. Käytössä on
Lavinthalia ja pelkkää pituusmerkinantoa ym. Useimpien menetelmä on "pieni pyytää, pieni - iso =
parillinen". Kun kuitenkin merkinantojen tarkoitus on informoida partneria, niin miksi tyytyä rajoitettuun
käyttöön, kun koko kirjon soveltaminen on mahdollista. On toki myönnettävä, että puolustajan ehkä
monitulkintaisen viestin arvioinnissa ongelmat ovat toista luokkaa kuin yksiselitteisessä "pieni pyytää" -
menetelmässä. Signaalien monikäyttö vaatii tietysti puolustajien liikkumista samalla aaltopituudella sekä
riittävän syvällistä bridgefilosofian ja -teorian tuntemusta. Jos signaalin tarkoitus jää ymmärtämättä tai
epäselväksi, on tulkinnassa etusija annettava asenne- ja pituussignaalille suhteessa suit preferenseen.
Seuraava prioriteettijärjestys yleensä pätee:

1. Asennesignaali: tunnustettaessa partnerin lähtökorttiin tai sakattaessa pieni kortti ilmaisee voimaa
ja on partnerille rohkaisu, ja vastaavasti iso kortti osoittaa heikkoutta ja on partnerille pelote pelata
kyseistä väriä.

2. Pituussignaali: korttien pelaaminen järjestyksessä pieni-iso ilmaisee parillista ja iso-pieni paritonta
määrää.

3. Suit-preference signaali: värin suosittamissignaali eli ilmoitus käännettävästä tai palautettavasta
väristä, mutta poikkeuksellisen. korkean kortin pelaamisella voi olla erityismerkitys.

4. Tilannesignaali: ennakkoon määrittelemättömässä tilanteessa annettu signaali, jonka merkitys on
ratkaistava järkeilemällä, tai vain tiettyä tilannetta koskeva sovittu menettely.

Esimerkkejä signaalien käytöstä tavanmukaisissa tilanteissa:

1. Sangipelissä partneri lähtee värin 3:lla. Pöytään ilmestyy Q85. Sinulla on 10762. Lähtö on 11 -
säännön mukaan ja takaa ison kuvan. Kun pöydästä pelataan 5, kakkospuolustaja näkee, että
pelinviejälle kuuluu kaksi tikkiä värissä ja on aivan samantekevää, millä kortilla pelinviejä
tikkinsä saa. Kakkospuolustaja näyttää pituutta ja pelaa 2:n. Jos lähtijällä on värissä Kxxx,
signaali on tärkeä lähtijän tullessa kiinni.

2. Sangipelissä partneri lähtee värin 3:lla. Pöytään ilmestyyQ5. Sinulla on 10762. Pöydästä pelataan
Q. Intressikortti on tässä värin J. Kun se puuttuu kakkospuolustajalta, hän ilmoittaa asianlaidan
asennesignaalilla, ehkä suit-preferenceen yhdistettynä.

3. Kortit samat kuin edellä, mutta aloitukseen on pelattu värin 4. Kakkospuolustaja asennesignaloi.
Tilanne on kuitenkin merkittävästi erilainen, koska nyt on mahdollista, että lähtö on ollut 5-kortin
väristä. Pelinviejän pelatessa uutta väriä kakkospuolustaja pyrkii käyttämään tätä tai jotain toista
uutta väriä apuvärinä antamalla tässä värissä pituussignaalin tarkoittaen sillä pituutta lähtövärissä.

4. Sangipelissä partneri lähtee värin 5:lla. Pöytään ilmestyy 76. Sinulla on (Q)J92. Pelaat J:n ja
pelinviejä voittaa K:lla. Mikäli lähtö on ollut väristä Axxxx, ongelmana on Q:n sijoittaminen.
Toiseen tikkiin pelinviejä pelaa vahvaa väriään ja lähtijä on kiinni. Kakkospuolustajan
velvollisuus on ilmoittaa 0:n sijainti. Jos se on hänellä, on pelattava uuden värin pienin kortti
asennesignaalina, ja ellei ole, niin asennesignaalilla kielto yhdistäen siihen mahdollisuuksien
mukaan suit-preferencen.

1. Edelläolevissa esimerkeissä ykköspuolustaja odottaa lähtönsä jälkeen partneriltaan hyviä
palveluksia. Saattaa olla, että yhteisymmärrys joutuu siinä kovallekin koetukselle. Seuraavassa

Signaaliproblematiikkaa – Erkki Pasanen – BL2/91 1