Page 81 - Artikkelit

Häivetarjoamista

Tuomo Väliaho BL 4/19-1/20

Moni suosittu konventio vuotaa tietoa vastustajille. Mitä siis tehdä?
Bridge on ainutlaatuinen peli: kaksi pelaajaa voi vaihtaa keskenään informaatiota tavalla, johon muut älypelit ei-
vät pysty. Siksi tarjoamista on helppo romantisoida. Joku pitää tarjoussarjaa keskusteluna, joku jopa tieteenä. Tarjoa-
misen tarkkuutta on perinteisesti pidetty ihanteena, ja mitä enemmän tietoa käytetyllä systeemillä tai konventiolla on
voinut jakaa, sitä hienompi keksintö.

"Mitä nopeammin tarjoussysteemi antaa suurimman osan tiedosta korkeimmalla mahdollisella tarkkuudella, sitä
parempi se on", kirjoitti ranskalainen huippupelaaja ja teoreetikko Pierre Albarran jo 1950-luvulla.

Vaihdetulla informaatiolla on kuitenkin hintansa: myös vastustaja saa saman tiedon kuin partneri ja pystyy käyttä-
mään sitä hyväkseen. Siksi tarjoamisen tarkkuutta pitäisi annostella tilanteisiin, joissa siitä todella on hyötyä. Tätä ra-
joitetun informaation periaatetta ja sen soveltamista pelipöydässä voi kutsua paremman puutteessa sotilastermistä
muokatulla sanalla häivetarjoaminen, eli perille päästään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti mutta vähän viholli-
selle jälkiä jättäen.
Periaate pätee etenkin täyspelitarjoamiseen joukkuekilpailussa, jossa suoraviivainen "punttaus" saattaa lihottaa
pistetiliä mutta ylimääräinen taiteilu paljastaa liikaa. Täyspeli saattaa olla huono, mutta tiedon puutteessa tehty
väärä lähtö tai huono puolustus voi viedä sen kotiin. Vastustaja voi myös uhrautua pietipelin päälle. Tarjolla on
suuri palkinto, mahdollinen menetys on pieni, eikä tyylipisteitä jaeta.

Slammitarjoamisessa tilanne on toinen, sillä vastustajille annettu ylimääräinen tieto ei yleensä vaaranna si-
toumusta. Pieti aiheutuu harvemmin oivaltavasta lähtökortista tai murhaavasta puolustuksesta vaan yksinkertaisesti
siitä, ettei tikkejä ole riittävästi. Slammia tarjotessa tieteily onkin paikallaan, sillä huono slammi vie mennessään
varman täyspelibonuksen. Menetys voi siis olla suuri.
Täyspelien suoraviivaisemman tarjoamisen lisäksi kannattaa pohtia myös tarjoamiseen käytettyjä menetelmiä.
Tässä kaksiosaisessa artikkelissa tarkastellaan ylimääräistä tietovuotoa, jota monet vakiintuneet konventiot aiheutta-
vat valttituen näyttämisen jälkeen.

Yläväriavauksen korotus:
1♥/♠ - 2♥/♠

Yksinkertaisen korotuksen jälkeen avaajalla on monia erilaisia tapoja invitoida täyspeliin. Hän voi tarjota sopi-
muksesta riippuen joko heikkoa tai vahvaa sivuväriä tai lyhyyttä. Tarjolla on myös monimutkaisempi konventio, Ro-
mex Trial, jolla voi näyttää sekä lyhyyden että pituuden. Kaikissa näistä metodeista on kuitenkin yksi vika: ne kerto-
vat vastustajille tulevan pelinviejän käden jakaumasta ja auttavat puolustuksessa.

Yksi lähtökohta häivetarjoamiselle on, että kun tietoa pitää jakaa, niin kuvaavan tarjouksen tekee pelaaja, joka on
päätymässä lepääjäksi. Tietovuoto ei ole merkittävä, sillä hänen kätensä päätyy joka tapauksessa lähtökortin jälkeen
pöytään kaikkien nähtäville.
Yksinkertaisen ylävärikorotuksen jälkeen moni huippupari onkin alkanut pelata siten, että avaajalla on vain yksi
täyspeli-inviitti: alin mahdollinen tarjous. Tähän vastaaja kertoo, missä avaajan sivuvärissä hän ottaisi inviitin vas-
taan. Konventio kulkee joko nimellä Kokish tai Nagy Game Tries. Esimerkki:
1♥ - 2♥; 2♠

2NT = Ottaa vastaan patainviitin (sangi korvaa relevärin) -> Avaaja tarjoaa ylemmän inviittivärin
tai täyspelin
3♣ = Hyväksyy risti-inviitin mutta ei pataa -> Avaaja painaa jarrua patavärillä, tarjoaa ruutua tai täys-
pelin
3♦ = Vain ruutuinviitti kelpaa
3♥ = Minimi, ei lainkaan täyspelikiinnostusta
4♥ = Maksimi, hyväksyy kaikki inviitit.

Häivetarjoamista I & II - Tuomo Väliaho BL 4/19-1/20 1