Page 191 - Artikkelit

Puolustuksesta kiristystä vastaan

Osmo Kiema
(BL 1/2000)

Kaikille pelaajille on tuttu tilanne, jossa pelinviejä pelaa pitkää väriään ja puolustuspelaajat joutuvat
keksimään useita sakauksia. Aluksi löytyy helpostikin joutilaita kortteja, mutta loppua kohti tilanne voi
hankaloitua. Pelinvientitapaa kutsutaan kiristykseksi (engl. squeeze) silloin kun toinen tai molemmat
puolustajat joutuvat luopumaan elintärkeästä kortista. Kiinni-istutuskiristyksessä puolustajalta ahdistetaan
kaikki ulospääsykortit, ja hän joutuu tullessaan kiinni antamaan pelinviejälle edun lyömällä pelinviejän
haarukkaan. Valekiristykseksi voidaan kutsua sellaista tilannetta, jossa puolustajat epähuomiossa tai
informaation puutteessa sakaavat väärin ja kasvattavat pelinviejälle ylimääräisen tikin. Seuraavassa
pyritään keksimään keinoja ensinnäkin sakata oikein, mutta myös muita menetelmiä kiristyksen
torjumiseksi. Esitys ei ole kaiken kattava, mutta antanee joitakin vinkkejä kiristystilanteisiin.

Jotta puolustusta kiristystä vastaan voitaisiin pohtia, täytyy katsoa ensin tilannetta pelinviejän kannalta.
Pelinviejälle elintärkeitä kiristyksen onnistumiseksi ovat seuraavat asiat:

Kiristyskortti (squeeze card): pelinviejällä on vähintään yksi vahva kortti, jolle puolustaja tai
puolustajat joutuvat tekemään epämieluisan sakauksen. Mahdollista on myös, että pelinviejä
menettäessään tikin, saattaa toisen puolustajan ahdinkoon. Tällöin hän tavallaan saavuttaa samassa tikissä
kiristystempon ja pelaa kiristyskortin. Tämä tilanne on harvinainen

Kiristystempo ja -ajoitus (tempo/timing): pelinviejän kannalta tilanne on ihanteellinen, kun hänellä
on yhtä tikkiä vaille kaikki loput tikit. Tärkeätä on myös, missä vaiheessa pelinviejä pelaa
kiristyskorttinsa. On myös olemassa ns. kiristys ilman tempoa, mutta se on melko harvinainen.

Uhkakortit (menace cards): pelinviejällä on oltava vähintään kahdessa värissä uhkakortti, jota
puolustajan (tai molempien puolustajien) on vartioitava. Yksivärikiristyskin on onnistuttu pelaamaan,
mutta siitä ei tässä enempää. Uhkakorttien sijoittuminen on olennaista. Mieluiten niiden tulisi sijaita sen
puolustajan takana, joka vartioi kyseistä väriä eli pelinviejä voi tehdä sakauksensa kyseisen vastustajan
jälkeen.

Yhteyskortti (entry card): pelinviejällä on lopputilanteessa oltava vähintään yksi yhteyskortti, jolla
kiristyksen avulla kasvanut kortti pystytään noutamaan. Yhteyskortit ovat myös tärkeitä, jotta pelinviejä
pääsee oikeassa vaiheessa pelaamaan vahvan kiristyskorttinsa.

 - Etelä on kiinni pelinviejänä padan ollessa valttia (tai
 A2 slangisitoumuksessa). Kun hän pelaa patakolmosen, sekä lännellä että
 Q idällä on yksi joutilas kortti (Ile cad) eli ristiviitonen ja ruutukuutonen,
 2 pöydästä pelinviejä sakaa ristikakkosen. Patakakkonen on pelinviejän
 -  - kiristyskortti, uhkakortteja ovat käden ristisotilas ja pöydän ruuturouva

 KQ 10 sekä herttakakkonen. Yhteyskorttina toimii herttakolmonen pöydän
J


 K ässälle. Kaksipuolinen kiristys onnistuu, koska kaikki edellytykset ovat

6


Q
 5 oikein. Patakakkoselle molemmat puolustajat joutuvat säästämään
alaväriään, joten kumpikaan ei pysty pitämään kahta herttakorttia.
 32 Huomaa ruutu-uhkakortin oikea sijoittuminen: jos länsi säilyttää
 3 ruutukuninkaansa, pelinviejä voi sakata ruuturouvansa pöydästä täyden
 - päivätyön tehneenä. Esimerkissä puolustus ei voi mitään pelinviennille,
 J
mutta kiristystä vastaan puolustamisessa onkin tavoitteena pyrkiä -
usein jo jaon varhaisessa vaiheessa estämään pelinviejän kannalta
edullinen tilanne.

Puolustuksesta kiristystä vastaan – Osmo Kiema 1