Page 186 - Artikkelit

Puolustuksen merkinannot

Kalervo Koistinen BL 2/95

Ei voi esittää yksiselitteistä sääntöä. mikä merkinanto puolustuspelin aikana kulloinkin tulisi antaa.
Puolustajan pelaama kortti voi olla kielto tai pyyntö, pituusmerkinanto, lavinthal tai vain neutraali.
Puolustajan on siis pääteltävä tarjoussarjasta, lähtökortista, pöydästä ja pelinkulusta, mitä tietoa partneri
eniten tarvitsee ja näytettävä merkinanto sen mukaan.

Merkinannot voivat tarkoittaa vain yhtä asiaa kerrallaan. Ei voi näyttää pituutta ja lavinthalia yhtä
aikaa. Sama kortti ei voi olla voimamerkinanto ja pituus samanaikaisesti. Myöskään jos ei voi pyytää
jotain maata, ei anneta pituusmerkinantoa sen sijaan. Merkinantojen on oltava hyvin selviä ja
yksikäsitteisiä.

Merkinantoja ei tulisi tietenkään näyttää turhaan, koska myös pelinviejä voi käyttää puolustuksen
merkinantoja hyväkseen. Tästä syystä eräät ruotsalaiset huippupelaajat ovat jopa täysin luopuneet
merkinantojen käytöstä.

Tämän artikkelin esimerkeissä on käytetty lähtöinä 11-sääntöä ja kuvasarjasta korkeimmalla sekä
merkinantoina Malmö-Schneider, missä

- parillinen määrä kortteja näytetään pelaamalla väristä ensimmäiseen tikkiin pienin
kortti (ja myöhemmin mahdollisesti täydennetään merkinanto pelaamalla iso
- pariton määrä näytetään pelaamalla väristä ensimmäiseen tikkiin suurin mahdollinen
kortti
- pyyntö (voima) näytetään pelaamalla väristä ensimmäiseen tikkiin pienin kortti
- kielto (heikkous) näytetään pelaamalla väristä ensimmäiseen tikkiin suurin
mahdollinen kortti

Nämä lähdöt ja merkinannot ovat sekä Suomessa että muissa pohjoismaissa tällä hetkellä
suosituimmat. Sakausmerkinannoissa on enemmän vaihtelua: voimamerkinantoja, italialaisia
merkinantoja tai sakauslavinthalia.

Ei ole sinänsä oleellista, mitä merkinantojärjestelmiä käytetään kunhan ne ovat vain selkeät ja
toimivat. Ei siis mitään “keskikortti pyytää” menetelmiä. Myöskään muutamien kohtalaisen hyvienkin
suomalaisten pelaajien harrastama kankea menetelmä ”Ässä lähtöön pyyntö tai kielto ja kuningaslähtöön
pituus” ei ole missään nimessä suositeltava. Seuraavassa esitettävät perusideat kukin voi helposti
omaksua sellaisinaan omiin merkinanto- ja lähtökorttijärjestelmiin

Tärkeintä merkinannoissa on välittää se tieto, josta partneri on eniten kiinnostunut. Otetaan ensin
muutamia esimerkkejä. Merkinantojen tulee olla niin selviä kuin mahdollista eli pieni kortti on pienin
kortti ja iso kortti on suurin mahdollinen kortti.

 Q75
 AK102  J96
843

Kun länsi lähtee ässällä ja rouva on pöydässä, lähtijää kiinnostaa idän värin pituus. Kun pöydästä
laitetaan lähtöön pieni, niin idän tulisi selvästi antaa pituusmerkinanto sotamiehellä. Jos itä “säästää” ja
laittaa vain yhdeksikön, länsi voi lukea tilanteen tällaiseksi

 Q75
 AK102  J9
8643

Puolustuksen merkinaanot – Kalervo Koistinen – BL 2/95 1