Page 173 - Artikkelit

Perusbridgeä sekä bridgefilosofiaa ja -psykologiaa

Erkki Pasanen
BL 5/94

Vuoden 1992 Vanderbilt-turnauksessa avattiin edullisessa vyöhykkeessä kädellä

K-10-9-x-x, A-Q-x-x-x, -, x-x-x (ei sopimusperäinen 1 pata-avaus). Kun käsi olisi ollut helposti
kuvattavissa passinkin jälkeisellä tarjousvuorolla, herätti näin laihoin pistein tehty avaus arvostelua. Onpa
siis kysyttävä, onko yleensä olemassta jotain yleispätevää menetelmää arvioida käden pelivoimaa ja onko
avaukselle asetettu jokin alaraja? Bridgesäännöistäkin löytyy vain kovasti tulkinnanvarainen avausta
sivuava ilmaisu "keskitason avausvoima" (40 § D-kohta).

Mitä siis on avausvoima? The ABC of CB [The ABC of Contract Bridge on ollut yksi kaikkien aikojen
vaikutusvaltaisimpia bridgeoppikirjoja, ES.] määritti aikoinaan avausvoiman alarajaksi 13 Milton Work -
pistettä [Milton Work kehitti vuosisadan alkupuolella nykyisin yleisimmin käytetyn tavan laskea
arvopisteitä, ES] laskun selvittämättä kuitenkaan, miten tuohon pistemäärään oli päädytty. Epäilemättä
pistemäärä laskettiin näin: Täydellinen tasajako neljän pelaajan kesken antaa pelaajaa kohden 10 pistettä.
Kun tällaiseen 10 pisteen käteen lisätään yhden tikin vaatimat pisteet, saadaan minimiavauskäden arvo.
Yhden tikin arvo on siten noin 3 pistettä. l0 pistettä+3 pistettä= 13 pistettä eli arvokorttipistettä. Ajan
myötä oli otettava huomioon erinomaisen merkittävänä tekijänä arvokorttipisteiden lisäksi jakoarvot eli
jakopisteet muunnettuina osaksi kokonaispisteitä. Silmällä pitäen avausta on jakopisteiden huomioon
ottaminen ajankohtaista käden arvokorttipisteiden ollessa 10-12 pistettä.

Jakopisteiden erilaisia laskutapoja on runsaasti ja jos esimerkikkijakoamme tarkastellaan esimerkiksi
Gorenin metodin mukaisesti, niin 9 arvokorttipisteeseen on lisättävä on lisättävä renonssiruudusta 3
jakopistettä eli käden kokonaispisteet ovat 9 arvokorttipistettä + 3 jakopistettä = 12 kokonaispistettä, eli
yhden pisteen vajaus ABC:n vaatimasta minimistä.

Suuressa maailmassa tarkastetaan avausvoima vielä kontrollimielessä LTC-menetelmällä, joskin
menetelmä on nimenomaisen käyttökelpoinen jatkotarjouksissa. Menetelmä laskee käden menevät ja
arvokorttipisteet yhteen seuraavasti: 10 arvokorttipistettä + enintään 5 menevää tai arvokorttipistettä + 6
menevää tai 12 arvokorttipistettä + 7 menevää vastaavat kukin 13 kokonaisarvopistettä.

Loppuarviona voidaan sanoa, että 6 menevää sisältävä Vanderbilt-käsi vastaa vain 11 koko-
naisarvopisteen kättä. Kokonaan toinen ja sinänsä vailla suurempaa merkitystä oleva asia on se, että
jaossa avannut käsi joutui kotipelislammiin, kun sen sijaan ortodoksisesti aluksi passannut ylsi vain
täyspeliin.

Jos avausvoiman alarajanäyttääjäävän hämäräksi ja niinhän se käytännössä onkin, niin eivätpä
rajoitukset ole esteenä värivälitarjouksillekaan. Toki tunnettujen nyrkkisääntöjen noudattaminen on
paikallaan, vaikkapa näin: minimiarvokorttipistemäärä sisääntulolle 1 tasolla on 8, kahden tasolla 10 ja
kolmen tasolla 12 pistettä. Lisäksi tarjotun värin on täytettävä vähimmäisvaatimus laadun (voima ja
pituus) osalta. Värin voima lasketaan niin, että värinjokainen kortti on 1 ja lisäksi jokainen kuvakortti
niinikään 1 voimapiste. Esimerkiksi KRxxxx merkitsee 8 voimapistettä. Minimivaatimukset sisääntulolle
ovat yhden tasolla 7, kahden tasolla 8 ja kolmen tasolla 9 voimapistettä. Seuraava 12/9 pisteen herttakäsi
Kx, AKQxxx, Qxx, xx täytää minimivaatimukset niin arvokortti- kuin voimapisteidenkin osalta
harkittaessa väliintuloa kolmen tasolla.

Ongelmia syntyy, kun kädessä on pisteitä tarjottavaksi asti, mutta käden jako estää ilmaisu-
kahdennuksen ja pitkä väri ei täytä nyrkkisääntövaatimuksia. Mikään ei estätarkkailemastatilannetta
antamalla tarjoustilanteen mennä ohi ja lyöttäytymällä tarjouksiin mahdollisuuksien mukaan
myöhemmin. Mutta joskus on välttämätöntä tinkiä vaatimuksista, kuten toisella alla olevalla 13 pisteen
kädellä:

Perusbridgeä – Erkki Pasanen – BL 5/94 1