Page 33 - Artikkelit

Balansointi

Juhani Leikola
(BL 1-4 1982)

Ehkä vähiten käsitelty ja keskusteltu aihe tarjoustekniikassa on balansointi. Miten eri tarjoukset
poikkeavat välittömästä tarjouksesta. Tämän artikkelini tarkoituksena ei ole esittää joukkoa konventioita,
vaan pyrkimyksenä on valottaa balansointiin liittyvää perusfilosofiaa. Ne muutamat konventiot, jotka
esitän, voidaan hyvin korvata jollain muilla tai myös luonnollisilla tarjouksilla. Neljännen käden
tarjouksia käsiteltäessä on välttämättä tiedettävä se, mitä toinen käsi on kieltänyt passilla. Tämä esitys
lähtee olettamuksesta, että välitarjous yhden tasolla on heikoimmillaan noin 8 ap ja erinomainen väri (ts
heikolla kädellä ei tehdä välitarjousta kuin hyvällä värillä) ja kahdentasolla välitarjous lupaa avauskäden
(tai riittävän hyvän jaon, että partnerin minimiavauskättä vastaan voima riittää täyspeliin, jollei ole selvää
misfittiä).

Balansointitilanteet voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin. Toinen tilanne esiintyy, kun vain
toinen vastustaja tarjoaa ts. vastustajan avausta seuraa kaksi passia. Toinen tilanne on se, kun molemmat
vastustajat tarjoavat ainakin kerran ja olemme viimeisenä kätenä puhumassa. Edellisessä tapauksessa
meillä voi olla korkeakin sitoumus tai voimme taistella osasitoumuksesta tai yrittää ajaa vastustajia
pietitasolle. Jälkimmäisessä tapauksessa yleensä koskaan emme etsi omaa täyspeliä, vaan yritämme saada
vastustajat yhtä tasoa korkeammalle - pietitasolle. Tärkeintä näissä tilanteissa on tietää millä käsillä tulee
tarjota ja millä passata.

1 tason avauksen jälkeen

1 väriä - pass - pass -?

Tässä sarjassa avaajan partnerin voima on selvästi rajattu, 5ap tai vähemmän. Avaajalla voi olla
voimaa noin 12—20 ap. Useimmiten meillä on noin puolet pisteistä tai hieman enemmän. Tällöin
periaatteessa meidän pitäisi aina tarjota riippumatta voimastamme, koska se mikä meiltä puuttuu on
partnerilla. Käytännössä tilanne ei ole näin yksioikoinen. Jos meillä on hyvin vähän, niin on
todennäköistä että vastustajilla on lähellä maksimia - heillähän voi olla noin 25 ap. Lisäksi, jos tarjoamme
nollakädellä ja 6-kortin värillä jotain tietäen, että se on vielä turvallista, partnerimme vahvalla kädellään
pakottaa meidät pietitasolle. Minimivoima mukaantuloon onkin 7 toimivaa pistettä. Rajatapauskasilla on
mietittävä seuraavia asioita: onko meillä patoja - ylimmän värin omistava puoli on kilpailevissa sarjoissa
aina hieman niskan päällä, onko meillä herttoja, jos avaus oh 1, onko meillä hyvää toista tarjousta, jos
partneri tekee vaatimuksen onko meillä hyödyttömiä arvoja avausvärissä ja kuinka monta korttia meillä
on avausvärissä. Ja ennen kaikkea onko meillä mitään käyttökelpoista tarjousta.

Yksi väriä 7-15 ap

Tähän riittää 4-kortin väri, jos parempaakaan tarjousta ei ole. Alarajalla värin pitää olla 5-korttia. Jos
käden voima ei riitä toiseen tarjoukseen, on suotavaa tarjota hyvää 4-kortin yläväriä huonohkon 5-kortin
alavärin sijasta. Yhdentaso on turvallisempi ja partneri tietää aloituskortin, jos joudumme puolustukseen.

1 NT 11-14 ap (15)

Tarjous kertoo tasaisen käden ja periaatteessa pidon avausvärissä. Ylärajalla riittää 3 hakkua. 15 ja
jopa 16 pisteen tasaisilla käsillä, joissa ei ole pitoa vaan pituutta avausvärissä voi usein harkita 1 NT tar-
jousta, etenkin jos käsi on huono (ei välikortteja, alakuvia).

Balansointi – Juhani Leikola – BL 1