Page 29 - Artikkelit

Menettely balansointitilanteessa

Balansointitilanteessa saa toki passata, mutta sen pitää tapahtua harkiten eikä vain vauhdissa.
Molemmilla pelaajilla on velvollisuus balansoida. Perustelematon pass on laiminlyönti ja partnerin
pettämistä. Hänen on voitava luottaa siihen, ettei hänen tarvitse tarjota huuhaata pelätessään sinun
luopuvan liian herkästi. Olet tarjoamassa partnerisikin puolesta, molempien korteilla. Etenkin kahden
tasolla on oltava aktiivinen, kolmen tasolle ei ole niinkään syytä mennä tasaisilla korteilla. Passaamista
puoltavia piirteitä ovat pituus vastustajien väreissä, heikkous oikeanpuoleisen ja kuvat
vasemmanpuoleisen vastustajan värissä. Alle 8 ap korteilla balansoiminen on kovin kyseenalaista.
Partnerilla pitäisi olla aika paljon ja onkin todennäköisintä, että vastustajien voima on ylärajoilla, jolloin
balansoiminen voi tulla kalliiksi tai vastustajat jopa yltyä täyspeliin, jonka he olivat missaamassa.

Kun on päätetty balansoida, on valittava värin tarjoamisen ja ilmaisukahdennuksen välillä. Valinta on
tietojen puutteellisuuden takia usein hyvin vaikeaa ja arvailuakin joutuu harrastamaan. Edellä olevalla
esimerkkikädellä tarjoaisin kaksi pataa, mutta moni voi olla kahdennuksen kannalla. Arvelen partnerilla
olevan lyhyehkön hertan ja silloin olen valmis yrittämään 2 vaikkapa 4-3 valtilla. Jos partnerilla on 2-2
ylävärit, hän voi tarjota 5k alavärinsä. Hänhän tietää, ettei käteni kelvannut ainakaan yhden padan
välitarjoukseen.

Katsotaanpa muutamaa muutakin kättä tuossa samassa balansointitilanteessa:

a) Jxxx b) Qxx c) Jxx d) xx e) Al0x
x xx x Axx xxxx

A10xx Axx AQxxxx Axx Ax
Axxx A10xxx Kxx Q10xxx AJxx

Kädellä a) kahdennus on selviö, kaikki sopii. Kädellä b) kahdennan myös. Jos partneri päätyy kahteen
pataan 4-3 valtilla, kyllä näillä luulisi voivan taistella. Partnerin jakautuman voisi kuvitella olevan
likimain 4-3-4-2. Käsi c) on jo kiusallisempi. Balansoiminen kolmen tasolla ei toimi oikein hyvin, mutta
kyllä minä näillä tarjoaisin 3. Herttasingeltonin ansiosta pikkuruuduilla voi saada tikkejä, vaikka
partnerilla olisikin huono tuki. Kädellä d) valitsisin passin. 3 olisi kovin epävarma yritys. Jos
kahdentaa, partneri tarjoaa luultavasti pataa. Siihen on sitten tarjottava ristiä, koska sangin pelaaminen ei
ole yleensä terveellistä balansointijaossa. Kyllähän partnerilla VOI olla xxxxx/xx/Kxx/ AKx... Käsi e) on
selvä passin paikka. Kädessä on niin paljon herttaa, ettei kannattane hakea yhteistä väriä partnerin kanssa.
Käden runsas voima puuttuu nimenomaan partnerilta, jolla lienee n. 7 ap. Sitä paitsi näillä puolustaa
kahta herttaa ihan mielellään. Jos joku ihmettelee, ettei kahdennettu ensimmäisellä kierroksella ihmettelen
puolestani, miksi olisi pitänyt? Jo silloin oli puolustuspeli mielessä enkä halunnut kertoa vastustajille,
missä ässät ovat.

Balansoitaessa ei värin tarjoamiseen tarvita viittä korttia eikä kahdennukseen neljän kortin yläväriä.
Sellaiseen hienosteluun ei balansoidessa ole tilaa. Pitää olla karski luonto ja kovat otteet.

Siirrytäänpä vihdoin toiseen usein esiintyvään tarjoussarjaan, jossa syntyy tyypillinen
balansointitilanne:

1 pas 1 pas
2 pas pas ?

Tilanne on syntynyt eri tavalla, mutta on periaatteessa aivan samanlainen kuin edellä. Tarjoamista
helpottaa se, että nyt on ehdolla vain kaksi väriä äskeisten kolmen sijasta. Toisaalta minkään värin
jakautuma ei ole selvillä, äsken hertta tunnettiin. Nyt ei ruudustakaan tiedä missä on singelton, jos on.
Tuolla kädellä, johon lukijakin aikaa toivottavasti kiintyä, kahdentaisin. Nyt en olisi kovin innokas
pelaamaan 4-3 valtilla, joten annan pallon partnerille. Pieni yksityiskohta. Tässä tilanteessa tarjottuna 2
olisi luonnollinen tarjous pitkällä (6k) hertalla ja tarkoitettu pelattavaksi. Kysymyksessä ei ole puhdas
balansointi vaan enemmänkin myöhästynyt välitarjous, joka olisi esitetty ilman balansointitilannettakin.

Balansoinnista – Raimo Saarenoksa BL 2