Page 28 - Artikkelit

Balansoinnista

Raimo Saarenoksa
(BL 8/87)

Tavallinen tilanne

Oikeanpuoleinen vastustaja avaa yhdellä hertalla ja sinulla on ihan tavallisen tylsät kortit:

Q-10-x-x A-x-x K-x Q-x-x-x

Jo alkeiskurssilla opetetaan, ettei tämä voima riitä ilmaisukahdennukseen eikä patavärivälitarjoukseen.
Sellaiset tarjoukset antaisivat partnerille väärän kuvan kädestä. Kuitenkin näyttää aivan mahdolliselta, että
korkein sitoumus jaossa on meidän puolellamme. Niin, mutta eihän tarjoussarja ole vielä päättymässä.
Passataan ja seurataan tilannetta. Oletetaan, että tarjoukset jatkuvat seuraavasti:

1 pas 2 pas
pas ?

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tarjoaminen on päättymäisillään. On siis viimeinen mahdollisuus toimia,
jos se tuntuu aiheelliselta. Nyt ollaan paljon viisaampia kuin edellisellä tarjousvuorolla. Vastustajat ovat
sanottavansa sanoneet. Molemmilla tuntuu olevan minimiluokan käsi. Tarkastellaanpa asioita siitä
kannalta.

Mietiskelyä

Pakassa on 40 ap ja melkein jokaisessa jaossa joitakin jakopisteitä lisäksi. Tasavoimaisessa jaossa on
yleensä molemmissa suunnissa pelattavissa osamerkintä kahden tasolla ja, jos on vähän normaalia
paremmat jakoedut, kolmenkin tasolla. Esimerkissämme molemmat vastustajat ovat rajoittaneet kätensä
minimiluokkaan ja siitä päätellen meillä on suunnilleen yhtä hyvät kortit kuin heilläkin. Jotain olisi siis
tehtävä, mutta mitä hittoa noilla...

Balansoinnilla tarkoitetaan tarjoussarjan uudelleen aloittamista silloin, kun vastustajat ovat osoittaneet
minimivoimaa ja ovat pysähtymässä niin alas, että meidän voimamme pitäisi riittää samaan. Oikea aika
balansoimiselle on silloin, kun vasemmanpuoleisen vastustajan tarjousta on seurannut kaksi passia.
Balansointi ei ole mikään systeemin osa, vielä vähemmän se on mikään konventio. Se on toimenpide,
joka perustuu pelkkään johdonmukaiseen ajatteluun. Balansointi on tarpeen silloin, kun meillä näyttää
olevan peli, mutta aktiivisemmat tarjoukset antaisivat väärän kuvan kädestä. Tarjoaminen on luonnollista,
konventioille ei yksinkertaisesti ole tilaa.

Balansointitilanteessa tarjotaan mahdollisimman totaalisesti koko jakoa eikä lähinnä omia kortteja niin
kuin systeemin mukaisissa tarjoussarjoissa. Tarjoustilaa ei ole tietojen vaihtamiseen, voi vain ilmaista
arvionsa. Perustana on parin yhteinen voima, joka on päätelty vastustajien tarjousten perusteella. Tästä
johtuen balansointi onnistuu parhaiten hyviä pelaajia vastaan, heidän tarjouksistaan saa luotettavaa tietoa.
Jos kumpikaan heistä ei tee täyspelivihjettä, heillä tuskin on paljon yli 20 ap yhteensä. Siispä meilläkin on
noin 20 ap ja todennäköisesti joitakin jakoetuja lisäksi. Balansointi suoritetaan (8-)9-13 ap kädellä. Sitten
asia, joka usein unohdetaan: BALANSOINNISSA EI OLE OLEMASSA MINIMIÄ EIKÄ MAKSIMIA.
Jos toisella on vähemmän, toisella on enemmän ja päinvastoin. Summa on kuitenkin n. 20 ap.
Balansointitilanne voi tulla kummalle kädelle tahansa. Kuinka se heikompi uskaltaa balansoida, jos on
vaara, että se vahvempi yltyy pietitasolle sillä "maksimilla" joka oli jo laskettu mukaan? Jakoedut ovat
sitten asia erikseen.

Balansoinnista – Raimo Saarenoksa BL 1