Page 164 - Artikkelit

Parikilpailutekniikka

Juhani Leikola

Olennaisin ero parikilpailun ja joukkuekilpailun välillä on siinä, että joukkuekilpailussa ratkaisee
saavutetut TOTAALIPISTEET, parikilpailussa pelaajan saamalla totaalipisteillä ei ole muuta merkitystä
kuin se, että ne määräävät jaossa saavutettujen tulosten JÄRJESTYKSEN. Parikilpailussa saa jokaisesta
voittamastaan tuloksesta kaksi pistettä ja jokaisesta samasta yhden pisteen.

Kilpailutulosten laskennan matematiikka vaikuttaa sekä pelaamiseen että tarjoamiseen.
Joukkuekilpailussa tärkein on sitoumus (kahdentamattomissa peleissä). Ylitikit eivät näyttele suurtakaan
osaa. Parikilpailussa tärkeintä on tikit. Joukkuekilpailussa täyspelin tarjoaminen on kannattavaa, jos sen
kotipelimahdollisuudet ovat vaarassa 1/3 ja vaarattomassa 5/11. Parikilpailussa tilanne on toisin.

Periaatteessa kaikkiin pelitoimiin ryhtymisen edellytys on se, että on vähintään tasamahdollisuudet
voittaa pisteitä ( ts toisia pareja). Jos jokaisella muulla on sama ongelma, niin (riippumatta muiden
pöytien tapahtumista) menestyksen edellytyksenä on aina vähintään tasamahdollisuus onnistumiseen.
Näin täyspelin tarjottavuuden raja on 1/2. Jos täyspeli riippuu vain leikkauksesta, on samantekevää,
tarjoatko sen vai ei ( Esim. oletetaan, että olet ainoa, joka ei tarjoa täyspeliä. Jos se menee kotiin (maski
kävi), saat nollan, mutta jos se menee pietiin, saat topin). Käytännössä täyspelin tarjoamisen raja on
hieman korkeammalla. Jos makaat täyspelin, mutta pelaat parasta osasitoumusta (sangia silloin, kun
väripelistä saa samat tikit, tai yläväriä silloin, kun sangissa on tikki vähemmän), niin täyspelin mennessä
pietiin saat jaetun topin ja täyspelin mennessä kotiin, saat vielä pisteitä, koska voitat väärään
osasitoumukseen jääneet.

Slammitasolla pätee sama runsaan 1/2 sääntö. Aina joku on jäänyt hulluun sitoumukseen, ja voitan
nämä parit pelaamalla oikeaa täyspeliä. Isoslammin tarjottavuus joukkuekilpailussa on noin 2/3. Samoin
on parikilpailussa, mutta eri syystä. Jos on varma siitä, että kaikki muut parit ovat slammissa, on jo 1/2
mahdollisuus riittävä isoslammin tarjoamiselle. Käytännössä yllättävän moni pari jää selvissäkin
slammijaoissa täyspelitasolle, joten isoslammin tarjottavuuden pitää olla luokkaa 4/5, jotta se olisi järkevä
tarjota.

PÄÄSÄÄNTÖ 1 : Kaikissa ei kilpailevissa tarjoussarjoissa on syytä olla konservatiivinen.

Kilpailevissa tarjoussarjoissa tilanne on päinvastoin. Joukkuekilpailussa ei juuri ole mieltä tehdä
riskitarjouksia osamerkintätasolla. Voitettavana on vain vähän pisteitä, ja hävittävänä paljon.
Parikilpailussa on täysin samantekevää, saako vastustaja 110 vai 1100 pistettä puolelleen, jos molemmilla
saa topin. Pistelaskenta suosii pelaavaa paria etenkin vaarattomassa vyöhykkeessä. Jos vastustajilla on
sangissa 7 tai 8 tikkiä (90,120), on kannattavaa "varastaa" heidän sitoumuksensa pelaamalla sangia itse,
yksi tai kaksi pietiä (50,100). Sama pätee yläväripeleihin, 110 vastustajille tai 50-100 vastustajille, jos
meidän peliimme tulee yksi tai kaksi pietiä.

Liian aggressiivinen ei kuitenkaan saa olla. Vastustajat voivat kahdentaa ja ottaa ne kaksi pietiä (300)
tai yhden pietin vaarassa (200). Vastustajan kahdennuksen mahdollisuutta ei kuitenkaan yliarvioida.
3-tasolla yleisesti kahdennetaan, mutta 2-tasolla on suhteellisen turvallista tarjota. Tarjoamisen
edullisuutta lisää vielä se, että vastustajat voivat arvioida tilanteen väärin, ja tarjoavat itsensä pietipelin
päälle pietitasolle. Amerikkalainen vuosien 1970-71 maailmanmestari Mike Lawrence onkin sanonut, että
parikilpailussa menestymisen edellytys on se, että osaa pelata "huonoa bridgeä". Lisäisin tähän vielä sen,
että vaikka parikilpailu on huonoa bridgeä, on se kuitenkin bridgeä. Tyhmyyksiä saa tehdä, mutta
hulluudesta joutuu maksamaan.

Parikilpailutarjoamisen periaatteita voi kuvailla muutamilla yleistyksillä. Ne eivät ole mitään
ehdottomia sääntöjä eikä niitä ole syytä yliarvostaa. Lähinnä ne vihjaavat oikeista toimenpiteistä, kun olet
epävarma ratkaisusta.

Parikilpailutekniikka – Juhani Leikola – BL 1